Mistäkö on kyse: katso aiempi blogi (http://eetvartti.blogaaja.fi/jatteenpolttolaitoksen-sijoittamisen-vaikeus/)
Alkoihan tuota tapahtua. Lie Joensuu – Joensuun seudun jätehuolto Oy:n suurin osakas – joko saanut tarpeekseen arvostelusta tai oikeasti katsoo asioita maakunnan kannalta Kiteen biopolttolaitoksen suhteen, sillä se käynnistää selvityksen kumpi vaihtoehto on parempi. Selvityksessä tarkastellaan asiaa niin taloudellisesti kuin alueellisesti, varsinkin jälkimmäinen pointti kuulostaisi jo Kiteen puolelle menemiseltä, onhan se Pohjois-Karjalan kannalta merkittävä hanke.
Mutta toisaalta, pitihän se Varkaudessa syntynyt jäteyhtiön pj Junttanen tulla tähän selvitysryhmään mukaan. Jos selvityksiä ryhdytään tekemään, on siihen osaanottajien oltava puolueettomia puolueettoman ratkaisun aikaansaamiseksi, mutta jo alusta asti kotokaupunkiaan liputtanut Junttanen ei tätä varsinkaan ole. Pahasti pelkään, että selvitysryhmän neutraalius on jo vaarantunut ennen kuin sen toiminta on alkanutkaan. Herra Junttanen mitä varmemmin käsittää alueellisen merkityksen oman kotiseutunsa merkityksenä – eihän siinä mikään, samalla lailla Varkaus ja Kitee ovat kärsineet perinteisen savupiipputeollisuuden yskähtelyistä ja 70 miljoonan euron hanke olisi todella merkittävä – mutta Pohjois-Karjalalle ja Joensuullekin se on merkittävä vain, jos se hanke menee läpi Kiteen Puhoksen hyväksi.
Kesälahden kunnanvaltuusto käsitteli kunnanhallituksen aloitetta kuntaliitoksen suhteen. Aloite oli, että alkuun aloitettaisiin neuvottelut Kiteen, Tohmajärven ja Rääkkylän kanssa ja jos ne eivät etenisi, tulisi vuoroon Savonlinna ja lopuksi Parikkala. Usean tunnin kokoustamisen ja äänestelyn jälkeen suunnitelmat muuttuivat siten, että neuvottelut aloitetaan yhtäaikaa niin Keski-Karjalan kuin Savonlinnan kanssa. Moni valtuutettu oli jo suorastaan kyrpiintynyt Hellihimmeliin ja pitivät Keski-Karjalaa kuolleena ja Savonlinnaa ainoa vaihtoehtona. Oli sentään vielä enemmistö, jotka uskoivat yhteiseen seutuun.
Savonlinnaan katselijat perustelivat kantaansa Kiteen kuivalla kannalla kuntaliitokseen ja pilalle menneeseen yhteistyöhön. Tietääkseni Kitee oli välillä aktiivisempikin kuntaliitoksien tekemiseen, mutta muiden kuntien antaessa rukkaset se passivoitui – ihan syystä, jos naapureita ei kiinnosta, sillä asetelmalla on jatkettava. Ja totta on, ettei SOTE-asioissa yhteistyö ole oikein onnistunut, mutta muistutan sitä kaikkea onnistunutta yhteistyötä, mitä reippaan 30 vuoden aikana on aikaansaatu: musiikkiopisto, kansalaisopisto, Kiteen ja Kesälahden yhteinen kirjastotoimi, Keski-Karjalan terveyskeskuskuntayhtymä…
Kaikki nämä oltaisiin pyyhkimässä pois muutaman vuoden ”sekoilun” takia?! En itse käsitä moista. Toisaalta yksi argumentti Savonlinnan puolesta on kieltämättä vakuuttava: Savonlinna säilyttäisi Kesälahdella terveyskeskuksen, koska se on niin kaukana niin Savonlinnasta kuin välimatkalla olevasta Kerimäestä. Kiteeseen liityttäessä terveyskeskus katoasi varsin lyhyeen välimatkaan vedoten.
Paljon jää itse neuvottelupöydässä ratkottavaksi. Kuten kuukausi sitten (http://eetvartti.blogaaja.fi/keski-karjalan-tulevaisuudesta/) kirjoitin, tulisi terveyskeskuksen säilyä nykyisissä kuntakeskuksissa. Jos säästöjä revitään, revittäköön ne hallinnosta – Kiteellä siitä ehkä vihdoin ja viimein on esimakua tulossa kun yt-neuvottelut ovat alkaneet, toivottavasti vaan ne tärkeänä itseään pitävät virkamiehet pääsisivät paikoiltaan oikeiden työntekijöiden sijasta.
Tohmajärven kunnanjohtaja Riikonen on todennut, ettei näe kuntaliitoksen tuovan säästöjä. Kyllä kuntaliitos ainakin toisen kunnanjohtajan pistää viralta ja sitäkös Riikonen varmaan kammoaa – onhan hän yrittänyt ”päästä pois” Tohmajärveltä niin kansanedustajaksi kuin Kohtiolahden kunnanjohtajaksi, muttei Hellin isää ole kelpuutettu. Kukapa ei olisi valmis puolustamaan työpaikkaansa, varsinkin hyväpalkkaista sellaista.
Tehdään nyt selväksi, etten kannata pakkoliitoksia muutoin kuin Helsinki-Espoo-Vantaa-Kauniainen ja ehkä pari ympäryskuntaa lisänä. Tuollaisella metropolialueella ei kuntarajalla ole käytännönmerkitystä muuta kuin se työllistää näitä tärkeitä virkamiehiä kunnassaan. Muutoin kunta saa itse päättää kohtalostaan, eikä sitä tule valtion sanella. Mutta kun arvoisa hallituksemme on päättänyt työssäkäyntialueiden mukaan kuntia ryhtyä rakentelemaan ja hallituksella on vankka enemmistö eduskunnassa, ei uudistus kaadu muuten ellei hallitus kaadu ensin. Tätä en näe todennäköisenä, sen verran seesteisenä poliittinen ilmapiiri on viime vuosikymmenet pysynyt. Ovathan nuo kunnanjohtajat laittaneet Eurooppa-neuvostolle ”kantelun” näistä valtion aikomista toimista – onhan se EU:n paikallisen itsehallinnon julistusta tai vastaavaa vastaan. Nippelitietona vielä, että kunnanjohtaja Riikonen laittoi nimensä kyseiseen ”kanteluun”. Ellei EU:kaan auta – ja ei todennäköisesti autakaan – on nykypolitiikan mukaan elettävä.
Voin kuvitella nykyisen kuntareformin suunnittelijoiden tuijottaneen Tanskan suuntaan, siellähän toteutettiin vastaavanlainen kuntauudistus vuonna 2007 – kuntien lukumäärä tippui 271:stä 98:aan ja näistäkin vain 7 kunnassa oli enää alle 20 000 asukasta – tästä saataisiinkin aasinsilta, mistä PARAS-lain 20 000:n asukkaan väestöpohja mahdettiin keksiä… Tanskan ja Suomen oloja ei voi kuitenkaan suoraan verrata – vaikka asukkaita on suunnilleen saman verran, on Tanska vaan Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kokoinen.
Etelä-Suomessa vastaava menettely voisi toimiakin, mutta muussa harvaanasutussa Suomessa ei. Jos nytkin kuntakeskusten välillä on Pohjois-Karjalassakin kymmeniä kilometrejä, tulisi se olemaan vastaisuudessa reippaasti enemmän. Mitään asukasluku vaatimuksia ei tule olla, se synnyttää jonnekin keinotekoisia ratkaisuja, jotka eivät ole terveitä. Esimerkiksi Savossa muutama noin 5000 asukkaan kunta perusti yhteisen SOTEn PARAS-lain nimeen vain täyttääkseen sen 20 000:n asukkaan vaatimuksen – ennestään näillä kunnilla ei mitään yhteistyön muotoja tainnut ollakaan. Vaikka kunta päättää kohtalostaan, on minusta luonnollisin yhteistyön ja mahdollisen liitoksen kohde sellainen kunta, jonka kanssa on ennestään edes jotenkin toimivaa syvempää yhteistyötä. Jos käy toisin, joutuu entinen kumppanikunta järkeilemään kaikki entiset yhteistyökuvionsa uudestaan.
Alkuun kuntaliitos tuo lisäkustannuksia, onhan se nähty, mutta paljon on kiinni ns. suojatyöpaikkasopimuksesta. Parhaimman tapauksen tiedän, kun Lieksan ja Nurmeksen tekniset toimet yhdistettiin, niin kenkää saaneet työntekijät saivat 5 vuoden suojatyöpaikan – siis saivat nauttia VIISI vuotta samasta palkastaan tekemättä yhtään mitään?! Siis mitä järkeä?! Jos moista rajaa ei ole lakiin kirjattu, niin minun puolesta 2-3 vuoden suojatyöpaikan tulisi riittää. Siinä ajassa ehtii joko kouluttautua uudelleen ja/tai muuttaa muualle. Viisi vuotta on ihan törkeä, neljä vuotta voi ex-työntekijä vain lusmuta kotikulmillaan ja viime hetkillä häippästä muualle.
Kriisikuntastatusta pidetään mörkönä, mutta onhan se status ollut Rääkkylällä ja on nyt Kesälahdella . Rääkkylä pääsi siihen hetkeen oikeilla päätöksillä irti leimastaan ja Kesälahtikin on tekemässä jopa plussatuloksen. Yhdessä liitosporkkainoiden ja äkillisen rakennemuutoksen rahojen kanssa uusi kunta saisi mainion alun.
5.11.2011
Eetu Ihalainen
Ekokem, ekovoimalaitos, kesälahti, keski-karjala, kilpailu, kitee, kunta-uudistus, mielipide, pakkoliitos, savonlinna, tanska