Keski-Karjala on seutukunta eteläisessä Pohjois-Karjalassa. Sen muodostavat
* Kesälahden kunta – 2392 asukasta – veroprosentti 21,00 %
* Kiteen kaupunki – 9182 asukasta – veroprosentti 21,25 %
* Rääkkylän kunta – 2550 asukasta – veroprosentti 21,00 %
* Tohmajärven kunta – 5053 asukasta – veroprosentti 21,50 %
–> seutukunnassa asukkaita 19 157. (31.7.2011)
Seutukunnan keskuksena on Kitee, suurimpana kuntana niin asukasluvultaan kuin työpaikkamäärältään (yli 3700 työpaikkaa vuonna 2009).
Keski-Karjalan kunnat ovat tehneet yhteistyötä 1970-luvulta lähtien. Luotiin oma terveyskeskuskuntayhtymä, kansalaisopisto ja musiikkiopisto. Yhteistyö oli sujuvaa ja sitä pidettiin esimerkillisenä muille kunnille. Vaan sitten tuli tuo valtion pakko-PARAS-laki, joka velvoitti 20 000:n asukkaan SOTE-palveluiden tuotantoalueisiin. Pakkojärjestelyt johtivat maanlaajuista huomiota saaneeseen Helli-himmeliin ja Rääkkylän eroamiseen siitä. Siitä lähtien seutukuntien kanssakäymisen on ollut kohmeista ja riitaista. Tähänkin asiaan olisi minulla oma sanani, mutta jätän menneisyyden ja erityisesti Hellin kaivelemiset pois ja keskityn tulevaan – saman neuvon antaisin Keski-Karjalan kuntien päättäjillekin.
KUNTAUUDISTUS
Nyt valtio on laittanut kovemmat piippuun, PARAS-laista luovutaan ja tilalle tulee mittava kuntauudistus, jossa pyritään luomaan kunnat työssäkäyntialueiden mukaisesti. Valtio aavisti oikein, että yli puolet suomalaisista vastustaa kuntaliitosta naapurinsa kanssa, joten pakkokeinoksi keksittiin valtionosuuksien supistaminen ja porkkanarahat liitoksessa. Keski-Karjalan kunnille tulee valtionosuuksien vähenemisestä suoraan 2-3 % veronkorostuspaineet (En löytänyt enää tarkempia kuntakohtaisia luetteloita. Ellei uutta hallitusohjelmaa kuntien suhteen saada demokraattisin menetelmin muutettua, on kunnilla edessään liitoskumppanien etsintä – tai huomattava verojenkorotus, joka lopullisesti näivettäisi kunnan.
Keski-Karjalassa vuonna 2005 Värtsilä liittyi Tohmajärveen ja kahta vuotta myöhemmin Kitee ja Rääkkylä kävivät neuvottelut, jotka kariutuivat. Yksi syy oli, että rääkkyläläiset eivät voineet hyväksyä muun muassa Rasivaaran kyläkoulun lakkauttamista. Entisenä rääkkyläläisenä pidänkin ironisena, että kunta itse lopetti Rasivaaran koulun jo tästä kolmea vuotta myöhemmin. Rääkkylä siis itse jo toteuttaa sitä palvelujenkarsintaa, johon ei missään nimessä olisi suostunut 2007 Kiteen vaatimuksesta.
Seuratessani lehtien palstoilla käytyä keskustelua ja ollessani mukana lukion oppilaskunta- ja nuorisovaltuustotoimissa Kiteellä sain käsityksen, että yhteisestä Keski-Karjalan kunnasta on puhuttu jo vuosia, mutta siihen ei poliittista tahtotilaa löydy. Itsekin yllätyin, kun Kesälahden valtuutettujen enemmistä esittää nyt kuntaliitosta Kiteen kanssa ja pyytää Rääkkylää ja Tohmajärveä mukaan. Kesälahti-Kitee liitoksesta heruisi kaksi miljoonaa euroa porkkanarahaa. (http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/kes%C3%A4lahti_esitt%C3%A4%C3%A4_kuntaliitosneuvotteluja_kiteen_kanssa_7408776.html
MAAKUNTAKESKUKSEEN?
Varsinkin rääkkyläläiset ovat toitottaneet ”Kitee-keskeisyydestä”, että liitoksessa kiteeläiset veisivät tuhkatkin pesästä. Samoja kauhukuvia on maalailtu Kesälahdellakin. Käytän tästä termiä ”Kitee-kammo”. Samalla on esitetty, että liitos Joensuun kanssa olisi parempi vaihtoehto. Kun Tilastokeskus luokitteli työssäkäyntialueet 2011, on Rääkkylä luettu ja Tohmajärvi siirtynyt Kiteen työssäkäyntialueesta Joensuun työssäkäyntialueeseen (http://www.stat.fi/meta/luokitukset/tyossakayntial/001-2011/index.html ). Vuonna 2009 Rääkkylä ei kuulunut mihinkään työssäkäyntialueeseen ja Tohmajärvi oli osa Kiteen työssäkäyntialuetta (http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_02_05_tyossakayntialueet.html ).
Rääkkylä ei siis kuulunut työssäkäyntialueeseen vuonna 2009, eli sieltä ”pendelöityi” alle 10 % työikäisistä töihin muihin kuntiin, olikohan 2009 jotain 8 %. Nyt on tilanne kerralla muuttunut. Tähän vanhvasti epäilen syyksi yhteistyötä yksityisen Attendo MedOnen kanssa, jolla on toimintaa paljon Joensuussa. Nimittäin yli 60 Hellin työntekijää siirtyi Rääkkylän ja sitä myötä Attendo MedOnen kirjoille ja heille on Rääkkylän lisäksi työtehtäviä Joensuun alueelta. Päälle 700:n työssäkäyvän rääkkyläläisten joukossa kerralla yli 60:n siirtyminen näkyy useana prosenttiyksikkönä – ja näin on Rääkkylä pendelöitynyt yli 15 %:sti Joensuuhun. Tohmajärven tilanne on kinkkisempi, vajaat 12 % työssäkäyvistä käy Kiteellä ja 12,5 % Joensuussa. Se on minimaalinen ero Joensuun hyväksi.
Rääkkylä ja Tohmajärvi ovat kuitenkin laajoja kuntia, niissä molemmissa tulee vastaan kohta, josta on yhtäläinen matka niin Kiteelle kuin Joensuuhun. Päivänselvää on, että Joensuuta lähemmissä olevissa kylissä (esim. Rääkkylä: Nieminen, Tohmajärvi: Tikkala) jopa ruokaostokset käydään tekemässä Joensuussa, Kitee tuntuu kaukaiselta kyläpahaselta ja Joensuu luontaiselta liitoksen kohteelta. Kiteen kupeessa olevissa kylissä (esim. Rääkkylä: Haapasalmi, Tohmajärvi: Akkala) tilanne on luonnollisesti toinen, Joensuu on maakuntakeskus, mutta arkielämän tarpeet ja vähän enemmänkin löytyvät Kiteeltä. Kesälahti koetteli katsoa liitosta välillä niin Parikkalan kuin Savonlinnan suuntaan, mutta uskon, että vain haeskelutarkoituksessa, sillä yhteydet Kiteelle ja Joensuuhun ovat paljon kiinteämmät.
MAAKUNTAKESKUS EI PIDÄ KOKO MAAKUNTAA ASUTTUNA
Rääkkylän ja Tohmajärven liittyminen Joensuuhun hajottaisi Keski-Karjalan. Kaikki, kansalaisopisto, musiikkiopisto ja 40 vuoden työ menettäisi merkityksensä. Mitä järkeä siinä olisi? Hajoaminen johtaisi Tynkä-Kiteen jäämiseen, jonka olisi ennemmin tai myöhemmin liityttävä Joensuuhun. Rääkkylän ja Tohmajärven teko siis johtaisi myös muun Keski-Karjalan ajautumiseen Joensuun kylkeen ja kauimpaa Kesälahden kulmilta olisi yli 100 kilometriä uuteen kuntakeskukseen. Voin myös vakuuttaa, että Joensuu olisi se riistäjä pahemmasta päästä. Miten on käynyt Pyhäselän ja Enon, jotka liittyivät taannoin Joensuuhun?
Pyhäselälle luvattiin liikuntahallia ja päivittäistä lääkärivastaanottoa, vaan miten kävi? Liikuntahalli jää rakentamatta ja lääkäriä tapaa vain kahdesti viikossa. Pyhäselän ja Enon lukioiden kohtalot ovat puntarissa – Joensuun talous on horjahtanut liitosten takia. Jos rääkkyläläiset ym. keskikarjalaiset ovat osana päälle sadantuhannen asukkaan Joensuuta, ei heillä olisi paljoakaan sananvaltaa – ja mitä Joensuun kantakaupunkilaisia syrjäkylien tilanne kiinnostaisi? Miten on käymässä Kiihtelysvaaralle ja Tuupovaaralle? Kohtalona on olla ”pusikoituva kaupunginosa”, varmasti koulut ja terveyskeskukset saavat kyytiä. Samalla lähtevät kaupat, pankit ja asukkaat. Jos Rääkkylä tekisi pahimman virheen, niin saisivat uudet joensuulaiset pian käydä asiansa hoitamassa Hammaslahdessa asti.
Joensuu ei varmasti paratiisia tuo, vaikka jotkut ehkä niin sinisilmäisesti kuvittelevatkin. Puheet liitoksesta Joensuun kanssa tulisi unohtaa tai Joensuun suuntaan kallellaan olevat kylät voisi liittää sitten Joensuuhun. Tällainen osakuntaliitos olisikin ainutlaatuinen ratkaisu, mutten pitäisi sitä täysin mahdottomana ajatuksena, jos tilanne menee niin vaikeaksi.
POLIITTISEN TAHTOTILAN PUUTTUMINEN
Keski-Karjalan kuntien taloudet ovat enemmän ja vähemmän kuralla, mutta liitoksesta saadut porkkarahat auttaisivat alkuun, eikä tarvittaisi luoda enää ”uutta Helliä” entisen tilalle. Liitos olisi oikeastaan pitänyt tehdä jo aiemmin, kun porkkanarahaa oli tarjolla enemmän, mutta päätettiin vain pärjätä omillaan. Kunnallisvero kohoaa, talouden alijäämät kasvaa ja lainaa otetaan lisää… Pienemmillä kunnilla ei kannetut verovarat riitä edes hallinnon kulujen kattamiseen. Kesälahden ja Rääkkylän tuloista 3/5 tulee valtionosuuksista. Onko pitkällä tähtäimellä pitää näitä ”loiskuntia” keinotekoisesti elossa?
Näen Keski-Karjalan luonnollisena työssäkäyntialueena ja mahdollisuutena omana kuntanaan, mutta kuten aiemmin mainitsin, polittinen tahtotila on ollut vahvasti neljän itsenäisen kunnan kannalla aivan viime hetkiin asti. Yhdeksi poliittisen tahdon puuttumisen syyksi näen kuntien virkamiehet. Neljässä kunnassa ovat samat sivistys-, vapaa-aika ym. toimet, jotka yhdistyessään veisivät työpaikan monelta ”tärkeältä” virkamieheltä. Yhdessä kunnassa kun ei niin montaa virkapaikkaa tarvita.
Pitävätkö ”tärkeät” virkamiehet pikkukuntia keinotekoisesti hengissä varmistaakseen työpaikkansa säilyvyyden – yli katsomatta puoluerajoihin? Käyttävätkö eri tahot hyödykseen kunnissa syntynyttä voimakasta me-henkeä? Aivan varmasti käyttävät, Rääkkylästä AttendoMedOne sai maksavan asiakkaan tuon me-hengen ansiosta. Sama pätee myös luottamushenkilöihin, päätösvaltainen paikka voi mennä kuntaliitoksessa.
Olen varma, että tämä provosoi monia niitä, jotka viimeiseen hengenvetoonsa asti ovat valmiita pitämään kuntaansa itsenäisenä, varsinkin Rääkkylässä koko kuntaliitosaihe tuntuu olevan tabu, jostaei saa puhua. Se on hukutettu Helliuhman alle. Ihailen kunnallisten palvelujen suojelemista ja kunnallisdemokratian puolesta puhumista, mutta talous ja valtio ovat ajaneet pienten kuntien yli. Tuntuu tosiaan, että jotkut ihmiset pitävät omaa kunnantaloaan ja vaakunaa itseisarvona, josta ei tingitä. Rääkkylässä suurin työnantaja on kunta itse, teollisuutta ei juuri ole ja valtaväylien ollessa kauempana on se suoraan sanottuna takamaata.
Eräästä nettikeskustelusta luin, millä perustein koko Keski-Karjalan olisi syytä liittyä suoraan Joensuuhun eikä muodostaa omaa kuntaansa. Joensuulainen kirjoittaja piti Keski-Karjalan/Kiteen talousaluetta liian pienenä. Maakuntaliiton vuosituhannen alussa tekemässä tutkimuksessa (en löytänyt linkkiä käsiini) Kiteen talousalue käsittää 17 000 ihmisistä, eli yhteensä päälle 2000 seutukuntalaista on Joensuun vaikutuspiirissä. Kuitenkin jos talousalue käsittää Forssan tai Pirkkalan kokoisen alueen asukasluvultaan, en tajua ”liian pieni”-perustelua. Varmasti Joensuusta katsottuna Kitee ympäryskuntineen tuntuvat kyläpahasilta, mutta Rääkkylästä lähteneenä osaan arvostaa vähänkin monipuolisempaa palveluntarjontaa.
UUSI KESKI-KARJALA
Haluan nähdä koko Suomen asuttuna, ja uskon, että seutukuntiin ja pohjautuvat kunnat mahdollistavat sen. Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen ja silti jotkut väittävät, ettei koko Suomea voida pitää asuttuna. Kyllä voi, oikealla varainsiirolla ja poliitisilla päätöksillä se on mahdollista. Keski-Karjalan osalta yksi yhtenäinen kunta on siihen nähden paras vaihtoehto. Paratiisia on turha yrittää tässäkään muodostaa, mutta toimiva kokonaisuus on täysin mahdollinen.
Patistan Keski-Karjalan kuntia liitospöydän ääreen. Kaiken voi sopia, ihmisten kuin kuntien väliset ristiriidat. Jotta riistoa kunnasta toiseen liitoksen yhteydessä ei tapahtuisi, tulisi sopimuksen tekijöiden olla avoimin mielin ja ajatella koko seutukunnan parasta. Ja kun jotain ollaan sovittu, siitä on pidettävä myös kiinni. Korostan, että hyvin paljon tässä onnistuminen on asenteista ja ihmisistä kiinni. Epäluulo, puoluepeli ja ennakkoluulot tulisi heittää romukoppaan yhteisen pöydän ääressä – niin konkreettisessa kuin kuvainnollisessa tilanteessa. Se on todella vaikeaa, mutta välttämätöntä, ettei parin vuoden päästä Etelä-Karjalasta saapuva jo Rajavaaran kohdalla saavu Joensuun kaupunkiin.
Niin Kesälahdelle, Rääkkylään ja Tohmajärvelle tulisi jäädä oma kirjastonsa, koulukeskuksensa ja terveyskeskuksensa, ne toimisivat ”osa-kunnan” keskuksina. Kiteellä tulisi nähdä, että seutukunta on laaja, ja sen eri osissa tulisi olla edes aivan peruspalvelut. Koko seutua tulee kehittää niin tasapuolisesti kuin mahdollista, vaikka selvää on, että esimerkiksi Rääkkylän syrjässä olevat saaret ovat jo maantieteellisesti eriarvoisessa asemassa kuin 6-tien ja rautatien vierellä oleva Puhos. Keskittämispolitiikan tulisi jäädä sivuun, tämä lieneekin osa keskikarjalaisen identiteetin muodostamista. Itsekin jo koetan välttää sanomasta ”Olen Rääkkylästä” vaan sanon mieluummin ”Olen Keski-Karjalasta”.
Uudessa Keski-Karjalan kunnassa niin rääkkyläläisillä, tohmajärveläisillä ja kesälahtelaisillakin olisi sananvaltansa kiteeläisten lisäksi, onhan heitä yli puolet seutukunnan asukkaista. Ensimmäinen valtuusto voisikin olla jaettu alueittain kiintiöinä asukasluvun mukaan, 43 valtuutetusta voisi 20 olla Kiteeltä, 11 Tohmajärveltä ja 6 sekä Kesälahdelta että Rääkkylästä – näin pienempiä kuntia hieman suosien. Ja vaikka näin ei kävisikään, on rääkkyläläisiä (ja kesälahtelaisiakin) 1/8 keskikarjalaisista, tarpeeksi ääntä pitämällä kyllä kuuluu. En usko kunnallisdemokratian vaarantuvan syrjäisempien kylien asukkailtakaan.
Valitusta olen kuullut, ettei Kiteen ympäryskunnista ole järjestetty riittävästi kyytejä seutukeskukseen. Mitä yksinkertaisin syy, on että kuntakeskukset ovat edelleen pystyssä ja kyyditykset suuntautuvat luonnollisesti niihin. Muun muassa vanhalta kotikylältäni kulkee kaksi kyytitakuukyytiä Rääkkylän kirkonkylälle. Liitoksen jälkeen näitä kyytitakuukyytejä uuteen kuntakeskukseen tulisi myöskin järjestää kerran viikossa vähintään.
Liitoksen jälkeen toiminta takkuaa aivan varmasti, kävihän niin Joensuussakin. Tämä tulisi ymmärtää, eikä olla kärsimättömiä. Mutta virhettä, mitä niin moni kunta on liitoksen jälkeen tehnyt, on antaa työtehtävänsä menettäneille kuntien viranhaltijoille VIIDEN vuoden suojatyöpaikka. Vaikka kunnat olisivat yhtä, olisi virkamiehiä saman verran kuin ennen liitosta ja oikeastaan koko liitoksen idea säästöistä ja tehokkuudesta vesittyy. Vuoden tai korkeintaan kahden suojatyöpaikan ymmärrän oikein hyvin, mutta ei enempää. Paljon on liitossopimuksen tekijöistä kiinni.
LOPUKSI
Yksinään tai osana Joensuuta ei kehitys neljässä kunnassa tule olemaan muuta kuin negatiivista. Yhdessä näen mahdollisuudet aivan toisiksi, jos ne osataan hyödyntää. Tällä hetkellä neljän hajanaisen, heikohkon kunnan tilalla yksi vahvempi kunta olisi yrityksille ja innovaatiolle aivan toisenlainen kiinnostuksen kohde. Yhtenä joukkona Keski-Karjala voisi olla hyvin varteenotettava Joensuun kilpailija työpaikoissa ja asukkaissa.
Kerran kuulin Rääkkylässä: ”Vain kiteeläisillä [SOTE]palvelut pelaavat.” Minä lisään: ”Mutta koko Keski-Karjalan ollessa Kiteetä kaikilla palvelut pelaavat.”
Eetu Ihalainen, Itä-Suomen yliopiston 1.vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelija Keski-Karjalasta
Kirjoitettu ja julkaistu alunperin Facebookissa 20.9.2011
kesälahti, keski-karjala, kitee, kuntaliitos, mielipide, rääkkylä, seutukunta, tohmajärvi